Gerbiilien oma blogi

Sokeri näyttää tosiaan nyt siltä että se nauttii yksinolosta! Ihme kyllä mutta se on ruvennut oikeen kaivuri&silppuriksi! Se kaivaa hienoja tunneleita ja silppuaa paperia ja pahvia sitä mukaa mitä terraarioon laittaa! Se on taas pyöristyny normaaliin kokoon, ja oppinu yksineloa! Sen puuhasteluja on mukava seurailla! Mitäs sille voisi ostaa joululahjaksi!?? Jotain suurta ja hienoa! Sillä nyt se saa viettää parasta joulua ikinä! P.S Sokerin salainen rakkaus on lumi, aina jos pidän sitä sylissä ja vien ikkunan lähelle se jähmettyy tuijottamaan ulos lumeen, mahtaako johtua siitä että se on itsekkin valkoinen

Eli nyt viikko noin viikko sitten kun tulin kotiin en enää nähnyt iloisia veljeksiä lyllertelemässä ja puuhailemassa omiaan. Ne vain nukkuivat ikuista unta… Pippurin kuolema tuli todellisena yllätyksenä… mutta onhan mulla vielä Sokeri kulta se on selvinnyt ihan hyvin siitä että se joutuu nyt olemaan kaiken aikaa yksin, joten olen sitä hoivannut nyt  paremmin ja ruokkinut ja kaikkea… no kirjoittelen tänne vielä Sokerista juttuja mutta sitten tämä blogi jää tyhjilleen vailla gerbiilejä joitten ihanista puuhista saisin kirjoittaa…

//GerGer…

Heissan taas kaikki vähäiset lukijani! Inhottavaa kun aina kaikissa juomapulloissa on jotain mätää! Tänäänkin huomasin että Kampan ja Sokrun juomapullo oli tiputtanut kaiken veden purujen sekaan! Kiva… No toivotaan ettei se nyt homehdu sentäs! Selvitin sitten että mikä Kanelilla on ja tulokseksi tuli hajurauhasen kasvain. Se ei kuulemma ole välttämättä täysin tappava joka on hyvä asia! Siitä kuulemma selviäisi jos antaisi jonkin näköistä C-vitamiini liuosta juoman seassa. Mutta onhan se pikkasen vaikeeta jos kaikki C-vitamiini lilluu terraariossa… No sitä täytyypi pähäillä! Onks teillä jotain hyviä juomapulloja jotka ei tiputa kaikkea vettä pois tai Gerrit ei järsi sitä??! No heissan!!

//GerGer

Terve taas kaikki vähäiset lukijani! Tulin juuri koulusta ja vaihdan paraikaa gerbiileilleni ruokaa. En ole vielä mitään yhteyttä eläinlääkäreihin ottanut enkä tiedä tarviikokaan. Mutta toisaalta voisin samalla kysäistä miten heidän rähmät voi poistaa silmistä sillä Kanelilla ja Sokerilla on joskus niin paljon rähmää silmissä että ei silmät oikeen tahdo aueta… Alkavat jo vanhoja olemaan. En oikein tiedä mistä alan kirjoittaa jos gerbiilieni on jossain vaiheessa aika astua toiseen maahan..? Mutta joka tapauksessa lupasin kirjoittaa vähän “historiaa”. Ajattelin nyt aloittaa historian sillä että Kamppa, Sokeri ja Pippuri ovat ensimmäisiä lemmikkejäni ikinä. En oikein tiedä mitä teille kirjoitaisin. Noo… silloin kun olimme varaamassa gerbiilejä rakastuin Pippuriin jo ensisilmäyksellä! Kanelia ja Sokeria en edes vielä silloin nähnyt. Pippuri oli ihanan rohkea ja tuli aina välillä pikaisesti esiin. Kun kerroin myyjälle haluavani sen se kertoi että Pippurilla oli myös kavereita. Myyjä nosti niiden mökkiä ja siellä köllöttelivät pikku-Kaneli ja pikku-Sokeri. Aluksi vastustelin Sokerin hankintaa koska se oli valkoinen,  ja tyhmänä ajattelin etten halua alpiinoa. Näin jäljestä päin olisin ollut ääliö jos en olisi ottanut Sokeria sillä Sokeri on ollut minulle hyvin tärkeä ja rohkea. Ainoa joka ei pelkää olla kädessä, ja muutenkin vähän hömelö Ja muuten siksi otin kaikki kolme koska myyjä kielsi jättämästä vain yhtä yksin sillä gerbiilit ovat laumaeläimiä! <3 No kirjoittelen taas kun jakselen! Hejdå!

//GerGer

No hei taas! Kirjoitan pika kirjoituksen tältä päivältä sillä kohta pitää lähteä soittikselle. Oon huomannu että Kanelilla on joku sairaus selkeästi, ajattelin että täytyypi ottaa eläinlääkäriin yhteyttä ja niin sitten teinkin ja he sieltä vastasivat että täytyisi käydä näyttämässä eläinlekurille, noo mun täytyis varata sitte aika sinne ja kaikkee, katsellaan tilannetta ja sitten mennään. No, vielä näitten kahden muun kaverin terveisiä; Pippuri on sopeutunu hyvin lattialla olo elämään ja siihen että sitä aina välillä käydään kurkkimassa ja rapsuttelemassa, Sokeri,, no ei mitään uutta. Sama ihana Sokeri joka aamu tuijottelee kun nousen Terkkuja heiltä!  Kerron sitten seuraavalla kerralla kun kirjoitan niin lisää niinsanottua historiaa näiden kolmen elämästä! Siihen asti!! Heippa!

P.S laittaisin kuvia gerbiileistäni jos siihen ei tarvitsisi laittaa että miltä nettisivulta sen on kopioinut koska olen itse ottanut kuvat joten en voi laittaa

//GerGer^^

Hei kaikille lukijoille! Aloitin tänään bloggaamisen omista gerbiileistäni. Gebiilini ovat kolmevuotiata eli aika vanhoja mutta, silti vielä pirteitä ja terveitä. Kerron aluksi geribiilieni nimet: Pippuri, on täysin musta joka asuu yksinään, Kaneli, valkoruskea punasilmäinen söpöläinen, Sokeri, valkoinen punasilmäinen (alpiino) asuu veikkansa (kanelin) kanssa samassa terraariossa. Veljekset erosivat ensikerran Pippurista edelliskesänä kun pippuri haastoi riitaa. Palautin ne yhteen syksyllä koska näytti siltä että ne tulevat edelleen hyvin toimeen, mutta toisin kävi, joten sain ystävältäni käytetyn terraarion Pippurin asumukseksi. Tänään Pippuri muutti tänne mun huoneesen kun se asui tämän edellisen vuoden veljeni huoneessa, mutta se tahoi sinne aina unhoittua joten se tuotiin tänään purujen vaihdon jälkeen tänne. En tälläkertaa ostanut sitruunan tuoksuisia puruja koska PetPostissa ei niitä ollut, joten ostin sitten heiniä joissa oli survottuja porkkanan palasia. Sain gerbiilit kymmenvuotis lahjaksi, ja siitä lähtien ne ovat minulla olleet. Kirjoitan taas uudelleen jonain päivänä!

// GerGer